Toveri orava.

Sinä annat minun aikuistua liikaa, ja liian nopeasti. Kaikki olisi helpompaa, jos olisit poissa vain hetken. Jos tulisit takaisin myöhemmin. Jos tapaisimme viellä. Jos kaikki ei olisi jatkuvaa tyhjän odottelua.

Kohta olen vanha. Ja sinä, sinä olet edelleen ikinuori.  Ja sinä hetkenä kun minä haron muinaisilla sormillani katkennutta elämänlankaani luonnollisen kuoleman harsopeitteestä,
sinä olet edelleen kuollut.
En koskaan voi, enkä halua unohtaa sinua.
Mutta tätä ikävää en kestä.

Siitä huolimatta
Aina välillä tuntuu kesältä.
Uimarannoilta ja pussikaljoilta.
Vaikka onkin viellä talvi.

Sinä olet 22 ja minä olen 100.