Joutsenlaulu

Minäpä päätin nostattaa spurguuttani vielä vähän lisää aloittamalla tupakan käärimisen käsin. Ei kovinkaan helppoa hommaa, mutta uskon että röpelöiset neliöt muuttuvat kauniiksi ja pyöreiksi savukkeiksi kunha harjoittelen hieman. Olen kärsinyt pahempaakin, ja oppinut vaikeampaakin. No big deal.

Huomenna lähden Helsinkiin. Ihan kivaa varmaan. Voisin mennä esim. käymään siellä haudalla. Eihän sitä lähemmäs, tai sitä kauemmas Sirusta voi enää päästä. Ristiriitaisia paikkoja nuo hautausmaat.

Voisin myös mennä kallioon. Välillä kun tulee hirveä ikävä sitä paikkaa. Tai silloin siis kun ei ole siellä. Oksentelevia mummoja ja kaikkea, woah!! Voin mennä sinne niiden kanssa spurguilemaan, ja käärimään sätkiä. Juomaan halpaa kaljaa. Hieno elämä.

Miksi olen ollut niin vittuuntunut viimepäivinä? Vaikee sanoo.

Marraskuussa päivät tuntuvat aina siltä ettei heräisi ollenkaan.
 Mutta myös siltä kun ei olisi nukkunut aikoihin.

Tissit.

Eipä tiennyt tyttö.

Blogiini voivat nyt kommentoida myös ihmiset jotka eivät omista tiliä bloggerissa. Bonutiivista, ellei jopa edistyksellistä, sanoisin. Vaan siitäpä ei tyttö tiedä. Tyttö ei tiedä mitään mistään. Tyhmä tyttö.

Elämä kuluu hyvin pitkälti linjalla herääminen-suihku-kahvi-savuke-koulu-savuke-ruoka-savuke-maalailua-savuke-maalailua-savuke-kauppa-random pörrääminen-savuke-ruoka-twin-peaks-twin peaks-savuke-twin peaks-savuke-random pörrääminen-nukkumaan. Ja mitä tällä nyt yritän hakea on se että, missäköhän helvetin välissä aloin polttamaan näin paljon tupakkaa?! nooo.. yritän vähentää. Positiivisena pidän sitä että sekä dataaminen että alkoholinkäyttö ovat vähentyneet huomattavasti.

Olen käyttänyt kiusallisen paljon aikaa miettiessäni David Lynchin suhdetta Ben&Jerry -jäätelöihin. Jos teillä on teorioita tai faktoja aiheesta, ottakaa yhteyttä!!

Miksi ihmiset ovat niin innostuneita Marvelista? Haluaisin puhua muistakin sarjakuvista ja elokuvista.. Pidin kyllä Thor-elokuvasta, mutta vain koska se oli niin pöljä. Haluaisin puhua watchmenista. Toisaalta, Innostuneet ihmiset ovat elämän suola, ja pyrin aina ystävysttymään lähinnä innostumiskykyisten ihmisten kanssa. Innostuminen kaunistaa, ja lisäksi se on yleensä hirveän söpöä!

Örkki on haiseva lahja.

No jo on aikaa siitä kun viimeksi päivitin.  Nyt kuitenkin ajattelin että, ennen kuin menetän kirjoitustaitoni kokonaan, voisin kirjoittaa jotain.

Sen jälkeen kun Siru kuoli, kaikki on ollut vähän mössöä. Eikä niin vähänkään. Korvaamaton ihminen on korvaamaton ihminen. Ei siitä pääse mihinkään. Mutta juuri nyt en oikeastaan halua, enkä jaksa puhua aiheesta. Minulla on ikävä. Meillä kaikilla on. Mutta ei auta. Menemme eteenpäin. Unohdamme hetkeksi. Podemme huonoa omatuntoa. Itkemme. Makaamme sängyllä ja vannomme ettemme enää ikinä tee mitään. Emme ilman sinua. Päivässä kyllästymme, ja lähdemme ulos. Se helpottaa, eikö? Otamme itseämme niskasta kiinni ja päätämme että on elettävä niin kauan kuin vain mahdollista. Maailma on kaunis, ja elämä lyhyt. Käymme koulussa, teemme töitä. Näemme ystäviämme ja ystäviäsi, Porukkaa, jossa vannomme vuorotellen elävämme loppuelämämme. Ei mitään typeeryyksiä. Yhdetkin hautajaiset olivat liika. Ei enää. Silti emme usko edes itseämme, tai puolla ehdotonta haluumme jatkaa. Toisinaan näemme kavereita, nauramme heidän kanssaan, mutta huomaamme paheksuvamme heidän skandaalinhakuisuuttaan. ''Voi ei, mihin se kuoli?'' ''Noin nuorena'' niinpä, aivan kamalaa, ''hänhän oli saman ikäinen kuin minä.'' kyllä, sinäkin kuolet. Sitten tapaamme tuttuja, jotka piristävät tietämättömyydellään, sekä sillä, ettemme oikeastaan tunne heitä. Ja suottapa heihin tutustumaankaan, nehän kuolevat kuitenkin. Välillä syytämmä itseämme, välillä syytämme muita. Toivomme aikakonetta, toivomme toista mahdollisuutta. Vaan emme toivo lisämahdollisuuksia Sirulle. Toivomme niitä itsellemme. Kunpa vain olisin tajunnut välittää enemmän. Voi kun et olisi ollut silloin yksin!

Nyt olisimme kaikki kanssasi. Mehän rakastimme sinua. Me mietimme sinua, me muistelemme sinua. Osa meistä toivoo että tapaamme viellä. Ja osa meistä tietää, että tapaamme. Mehän rakastamme sinua.

(pyydän syvästi anteeksi kornia kirjoitustani, mutta tämä on parasta mihin nyt pystyin.)