Hetken kestää elämää.

Joulu tekee tuloaan. Yritän suhtautua siihen neutraalisti. Tai joulumielellä, niinku, joulumielellä.
Lainasin Irvine Welshin Liiman, koska mua vitutti tänään niin paljon että pää meinas räjähtää(ja Welsh on number one kirjailja silloin kun maailma on mätä.)!
  Teki kaupungilla mieli vaan potkia vastaantulijoiden sääret täyteen mustelmia, koska ihmiset on niin turhia ja ärsyttäviä, mutta silti niillä on aina joku joka  rakastaa niitä enemmän kuin olisi tervettä. Ja sitten ne saatanat aina menee ja kuolee, ja jättää jälkeensä vain katkeria säärtenpotkijoita. HURM!!?!

Kahvilassa oli huutavia kakaroita, eikä kahvikaan ollut hyvää. Voisiko laki määrätä ulkonaliikkumiskiellon alle 12 vuotiaille, jos ne ei osaa pitää turpaansa ummessa silloin kun minä haluan juoda rauhassa kahvia!!! Tai olisko mitenkään mahdollista geenimanipuloida noita lisääntyjiä niin, että niiden jälkikasvu ois vähän hiljaisempaa..? Ja; miksi se nollavuotias Homo-petteri pitää ottaa pois sieltä vaunuista, jos se ei osaa viellä kävellä, ja kaatuu naamalleen lattialle heti kun sen jalat koskee sitä lattiaa. Ja sitten se itkee. Ja huutaa. Ja rääkyy, Eikä lopeta ikinä!

  Olen tänään polttanut VAIN 2 tupakka!!! Ja eilen en yhtään!! Erittäin edistyksellistä. 

Odotan jo mahdollista muuttoa ihan innoissani. Ei enää tj:tä. Ei enää yksinäisyyttä (?). Pelkkää nuorekasta jännää, ja älykästä ja hauskaa. Ja kahden ihmisen tiskit. Matka koulullekkin väheni niin että ehdin sinne varmaan viidessä minuutissa! CoolCool

Minä kahvia keitän, ja kahvit juon.

Ahdistaa. Paljon. Enemmän. Hajottaa. Paljon. Enemmän. Kuin. Eilen. Tai. No. En. Ole. Varma.
En ole nähnyt ihmisiä viime perjantain jälkeen. Huomenna on kritiikkipäivä. Vihaan niitä päiviä. En halua mennä kouluun. Eli en ehkä mene sinne. Se on helppo ratkaisu.

En ole ostanut yhtään joululahjaa. En lähettänyt yhtään joulukorttia. Mutta jos maailmanloppu tulee 21. pvä, kukaan ei ehdi muistelemaan pahalla.  Mun kämppä on TAAS sotkuinen.

 Olen todella tylsistynyt. Usein. En enää pidä maalaamisesta.

Sekavaa tekstiä. En jotenkin osaa nyt yhtään. Mutta olkoon.

Think I'm alive
Probably just breathing

Osat koneeni on loppuun kuluneet

Sunnuntai. En ajatellut tänään liikkua kämpästäni, mutta aloin äsken ajattelemaan glögiä, mikä tietysti aiheutti sen että haluan sitä nyt. Noo, ehkä voin poistua lähikauppaan.

Jäätee on hyvää.

Mä olen alkanut hymyilemään taloni seinille. Siinä toivossa että hymyni, ja seinän välissä on eräs mahdollisesti näkymätön henkilö, jonka toivon vielä joskus näkeväni. Hän ei puhu. Mutta joskus meillä on hauskoja äänettömiä keskusteluja joiden jälkeen meinaan purskahtaa nauruun. Jokin aika sitten me kävimme vielä samoja vanhoja keskusteluja. Niitä joita kävimme silloin kun hän oli Siru, ja minä olin Huuru. Nyt keskustelut ovat uusia. Puhumme oravista. Puhumme John Cooper Clarkista. Mutta emme koskaan heitä läppää kuolemisesta. Minun hienotunteisuuteni, ja hänen osaanottonsa suruun. Mutta meillä on aikaa, vielä joskus, puhua siitäkin.

Pidän itseäni hieman hulluna edellämainitun takia. Ikävöinkö niin paljon?

Ikävöin, ja enemmänkin.
Mutten usko että se on syy sille miksi käyn keskusteluja kanssasi pääni sisällä, sillä olen miettinyt asioita, ja todennut että minulla on myös ihan hirveä ikävä itseäni. Sitä osaa joka kornisti sanottuna kuoli mukanasi. Toisin sanoen se Huuru, joka hengasi sinun kanssasi. Vain sinun. Se oli se rappiollinen, mutta vastuuntuntoinen, dramaattinen, hauska ja hieman hullu ovela paskiainen. Erikoisvoimina nopea läpän heitto, sopeutuminen, hauskan pitäminen, sekä kyky juoda olutta aamu kahdeksaan.
Uskon että sinä olit parasta mitä minulle on koskaan tapahtunut. Kunnes kuolit.

Joutsenlaulu

Minäpä päätin nostattaa spurguuttani vielä vähän lisää aloittamalla tupakan käärimisen käsin. Ei kovinkaan helppoa hommaa, mutta uskon että röpelöiset neliöt muuttuvat kauniiksi ja pyöreiksi savukkeiksi kunha harjoittelen hieman. Olen kärsinyt pahempaakin, ja oppinut vaikeampaakin. No big deal.

Huomenna lähden Helsinkiin. Ihan kivaa varmaan. Voisin mennä esim. käymään siellä haudalla. Eihän sitä lähemmäs, tai sitä kauemmas Sirusta voi enää päästä. Ristiriitaisia paikkoja nuo hautausmaat.

Voisin myös mennä kallioon. Välillä kun tulee hirveä ikävä sitä paikkaa. Tai silloin siis kun ei ole siellä. Oksentelevia mummoja ja kaikkea, woah!! Voin mennä sinne niiden kanssa spurguilemaan, ja käärimään sätkiä. Juomaan halpaa kaljaa. Hieno elämä.

Miksi olen ollut niin vittuuntunut viimepäivinä? Vaikee sanoo.

Marraskuussa päivät tuntuvat aina siltä ettei heräisi ollenkaan.
 Mutta myös siltä kun ei olisi nukkunut aikoihin.

Tissit.

Eipä tiennyt tyttö.

Blogiini voivat nyt kommentoida myös ihmiset jotka eivät omista tiliä bloggerissa. Bonutiivista, ellei jopa edistyksellistä, sanoisin. Vaan siitäpä ei tyttö tiedä. Tyttö ei tiedä mitään mistään. Tyhmä tyttö.

Elämä kuluu hyvin pitkälti linjalla herääminen-suihku-kahvi-savuke-koulu-savuke-ruoka-savuke-maalailua-savuke-maalailua-savuke-kauppa-random pörrääminen-savuke-ruoka-twin-peaks-twin peaks-savuke-twin peaks-savuke-random pörrääminen-nukkumaan. Ja mitä tällä nyt yritän hakea on se että, missäköhän helvetin välissä aloin polttamaan näin paljon tupakkaa?! nooo.. yritän vähentää. Positiivisena pidän sitä että sekä dataaminen että alkoholinkäyttö ovat vähentyneet huomattavasti.

Olen käyttänyt kiusallisen paljon aikaa miettiessäni David Lynchin suhdetta Ben&Jerry -jäätelöihin. Jos teillä on teorioita tai faktoja aiheesta, ottakaa yhteyttä!!

Miksi ihmiset ovat niin innostuneita Marvelista? Haluaisin puhua muistakin sarjakuvista ja elokuvista.. Pidin kyllä Thor-elokuvasta, mutta vain koska se oli niin pöljä. Haluaisin puhua watchmenista. Toisaalta, Innostuneet ihmiset ovat elämän suola, ja pyrin aina ystävysttymään lähinnä innostumiskykyisten ihmisten kanssa. Innostuminen kaunistaa, ja lisäksi se on yleensä hirveän söpöä!

Örkki on haiseva lahja.

No jo on aikaa siitä kun viimeksi päivitin.  Nyt kuitenkin ajattelin että, ennen kuin menetän kirjoitustaitoni kokonaan, voisin kirjoittaa jotain.

Sen jälkeen kun Siru kuoli, kaikki on ollut vähän mössöä. Eikä niin vähänkään. Korvaamaton ihminen on korvaamaton ihminen. Ei siitä pääse mihinkään. Mutta juuri nyt en oikeastaan halua, enkä jaksa puhua aiheesta. Minulla on ikävä. Meillä kaikilla on. Mutta ei auta. Menemme eteenpäin. Unohdamme hetkeksi. Podemme huonoa omatuntoa. Itkemme. Makaamme sängyllä ja vannomme ettemme enää ikinä tee mitään. Emme ilman sinua. Päivässä kyllästymme, ja lähdemme ulos. Se helpottaa, eikö? Otamme itseämme niskasta kiinni ja päätämme että on elettävä niin kauan kuin vain mahdollista. Maailma on kaunis, ja elämä lyhyt. Käymme koulussa, teemme töitä. Näemme ystäviämme ja ystäviäsi, Porukkaa, jossa vannomme vuorotellen elävämme loppuelämämme. Ei mitään typeeryyksiä. Yhdetkin hautajaiset olivat liika. Ei enää. Silti emme usko edes itseämme, tai puolla ehdotonta haluumme jatkaa. Toisinaan näemme kavereita, nauramme heidän kanssaan, mutta huomaamme paheksuvamme heidän skandaalinhakuisuuttaan. ''Voi ei, mihin se kuoli?'' ''Noin nuorena'' niinpä, aivan kamalaa, ''hänhän oli saman ikäinen kuin minä.'' kyllä, sinäkin kuolet. Sitten tapaamme tuttuja, jotka piristävät tietämättömyydellään, sekä sillä, ettemme oikeastaan tunne heitä. Ja suottapa heihin tutustumaankaan, nehän kuolevat kuitenkin. Välillä syytämmä itseämme, välillä syytämme muita. Toivomme aikakonetta, toivomme toista mahdollisuutta. Vaan emme toivo lisämahdollisuuksia Sirulle. Toivomme niitä itsellemme. Kunpa vain olisin tajunnut välittää enemmän. Voi kun et olisi ollut silloin yksin!

Nyt olisimme kaikki kanssasi. Mehän rakastimme sinua. Me mietimme sinua, me muistelemme sinua. Osa meistä toivoo että tapaamme viellä. Ja osa meistä tietää, että tapaamme. Mehän rakastamme sinua.

(pyydän syvästi anteeksi kornia kirjoitustani, mutta tämä on parasta mihin nyt pystyin.)

Rakkaudesta purkan makuisiin savukkeisiin, ja savukkeen makuisiin ihmisiin.

Ulkona on ihan sairaan harmaata. Pitäis kai pakata ja kaikkea. Nousta ylös sohvalta, ja sellaista.

..Tiskasin jo.
Huomenna vien roskat.
 Pysyy elämä kasassa.
 Helppoa.

Pidän vähän taukoa blogista. Joistakin asioista on aika vaikea kirjoittaa kuulostamatta teennäiseltä kusipäältä. Ja toisista asioista on helvetin vaikeaa kirjoittaa noin muutenkin.

Roadstreet -avenue.

Kauheet suede-fiilikset tästä kaikesta sateesta ja muusta. Purisen tyytyväisyyttäni siivotussa kämpässäni, ja välttelen nukkumaanmenoa koska sänky on täynnä tavaraa.. Alkuillasta istuin viellä jammulla ja siellä oli vitusti  mukavia teologeja. Mutta koska jollain niillä oli tavaroissaan YAD-tarroja, ja toinen puhui kodinsiunauksesta niin aloin jumittaa, ja funtsii kaikkee syvällistä ja vuoristoratoja ja semmosta, niin päätin että voin jatkaa ajattelua kämpilläkin.
Mulla oli joku jännä identiteettikriisi (taas) ja värjäsin sunnuntaina hiukset tummanruskeiks. Paitsi että nää näyttää mustilta joissa on vihreitä raitoja. pffff. emoa.
 Tuntuu muuten että oon hirveen vittumainen ihminen nykyään. Tai siis, vaikea olen ollut aina. Mutta vittumainen.. Ei hyvä tämä. Helsinkiin esim. en kehtaa varmaan mennä seuraavaan 2 kuukauteen.. joten voisin ehkä mennä seuraavaksi turkuun muistuttamaan kavereita siitä että olen saatanan ärsyttävä ruikuttaja jolla on vihanhallinta ongelma.
En löydä mistään hyviä kenkiä cosplayhin, mutta löysin punaisen nahkatakin.

In Case of Emergency, Break Heart.

How low a human being can go

 Kielsin tänään vieraita tulemasta käymään, koska kämppä on niin sotkuinen että hirvittää. Ja mun hengitys haisee valkosipulille. Ja vähän oksettaa myös. Mehujää jonka söin äsken maistui ihan miesten deodorantille. Mmmm.... (Hyi).
(mä kirjoitan usein juttuja blogiin muistiin, mutta en koskaan julkaise niitä. Tämä on viime sunnuntailta. ja kertoo kyllä taas kaiken oleellisen elämästä... julkaisen siis.)

UFOjuttuja.

Mulla oli työhaastattelu, mikä ei mennyt kovin hyvin.

Sain kuitenkin työpaikan.

Toivottavasti en saa heti potkuja, ja toivottavasti saan tarpeeksi rahaa, että voin sekoilla puoli vuotta ihan kympillä niin, ettei musta oo mitään maallista järkeä jäljellä jouluksi. Pelkästään sekava ja valaistunut varjontapainen asia nauramassa veitsille ja haarukoille ja joillekkin tyypeille joiden nimiä en tiedä.
No ei.
Mutta haluaisin kyllä tehä jotain vähän jännempää kuin... yrittää kuolla tylsyyteen. Lisäks sen jälkeen kun päätin lopetta yrittämisen (kaiken suhteen), ei mistään ole tullut yhtään siedettävämpää, päin vastoin, kaikki tuntuu vitun merkityksettömältä.
Tässä vaiheessa ihmiset kai kääntyy uskoon. Tai jotain.

Haahaa

koska tää on söpöin.

“We are all a little weird and life’s a little weird, and when we find someone whose weirdness is compatible with ours, we join up with them and fall in mutual weirdness and call it love.”―Dr. Seuss

(löysin tumblrista) 

Are you stupid? ..Or just a little slow?

Olen kotikotona, ja netti tökkii. Ja on hieman hidas. Mä taas käyn yllättävän nopealla, ja oon piirtänyt ihan älyttömästi. Sosiaalinen yksinäisyys on paras mahdollinen työympäristö. Eikä täällä ole paljon muutakaan tekemistä. Huomenna tosin meen Lepaalle, ja viikonloppuna projektifesteille Turkuun.
 Mulla on järkyttävä ikävä mun sinivihreitä hiuksia!!!!!!! Varmaan värjään ne heti kun pääsen taas Lampaanpäähän!

Ja mulla ei oo vielläkään kesätöitä.. :(

she's out there on the ice again

Videoita. Musiikkia. Taas.

Reiviveivi

Huston, I have a serious seapunk problem..!

 

Same Bruce apply.

Heräsin eilen aamulla hotellihuoneen lattialta. Milloin elämästä tuli näin sekavaa?

Olen hautausmaa

World goth day. Ja aurinko senkun paistaa. Kävin kirjastossa ja olin pukeutunut maihareihin ja mustaan trenssiin, joissa tuli tietty aavistuksen liian kuuma. Mutta kun en halua ruskettua, yhyy!!! Ja vihaan aurinkorasvoja, joten pakko olla sisällä, tai pitää kunnolla vaatteita.
Lainasin Geri Halliwelin elämänkerran, kun eräät kaverit sitä kovin kehuivat. Tosin mulla on Skagboys edelleen kesken.
Tässä pari goottivideota. (Koska mikä tahansa syy on loistava syy juhlimiseen, ja Noel Fieldingin fanittamiseen...!)

Myöhäiset onnittelut Minttu ja Noel!

Mun piti päivittää aiheesta ihanan Noel Fieldingin syntymäpäivä. Mut sitä kävinkin pyörimässä maailmalla (aka keskustassa), joten en ehtinyt, ja päiväkin tossa juuri vaihtui, joten antaa olla. Mainostan kuitenkin tumblriani, johon lisäsin pari valokuvaa. http://paraoranssi.tumblr.com/ Toinen tumblrini taas sisältää super kauniita asioita ja ihmisiä, mutta ne eivät ole omiani. http://adhdtvcd.tumblr.com/  Dyykattiin äsken Marian ja Annan(?) kanssa ihan vitusti karkkia ja muuta siwan roskikselta. The The MegaDyykki!!! Niin ultimaattinen, että sen etuliitekkin tarvitsee etuliitteen, ja huomenna syönkin siis makaroonien sijaan tacoja ja tummaa suklaata. Käy mulle paremmin kuin hyvin.
 Sain tänään kuulla olevani kuin joku Howard Moonin ja Vince Noirin rakkauslapsi. Mitä se sitten ikinä tarkoittaakaan... Semi-nolo tyylitajulla varustettu riemuidiootti joka luulee itsestään liikoja...? Vai kaunis ja sosiaalinen multi-instrumetalisti? Vai olenko sellainen vain koska haluan olla? Ja haluanko edes?

Melkein sokeuduin tänään, kun laitoin hiuksiini oliiviöljyä (ajattelin että se hoitais hiuspohjaa tms.) ja sitä tippui silmään. Tosi ällöttävää, eikä siitä ollut mitään hyötyä... No mutta, jotkut asiat vaan menee niin.

 Vähänkö tympii kun zoomailen vahingossa tätä ruutua kokoajan. Facebook on niin isolla että joudun tyyliin selaamaan kaikki kirjaimet erikseen alhaalta, ja tumblr niin pienellä että tavallinen microskooppi ei riitä. Yritin etsiä netistä ohjeita asiasta, mutta kas, kun nyt loitonsin nekin niin kauas että tarviin kiikarit. FAIL!

(Repeen tälle tyyliin joka kerta.....!)

The DJ's got a gun.

 

Post-modern life is rubbish.

Sunnuntai. Haluisin ihan älyttömästi lähteä kävelylle, mutta flunssa tekee kävelemisestä helvettiä. Nenä vuotaa ja keuhkot korisee. Tyydyn siis juomaan pari bisseä ja polttamaan tupakkaa parvekkeella. So not cool. Onneksi  New Orderin ‘’Here to stay’’ kestää just yhden röökin verran. Tympii jos kuuntelee musaa kun polttaa, ja biisi jää kesken.
Tätä blogia on jotenkin vaikeampi päivittää kun edellistä. Anonyyminä pysyttely tympii, mutta en jaksa tehdä tästä mitään MEILLÄ KAIKILLA OLI NIIN MUKAVAA- blogia. Kun sitten päivittäminen olisi viellä vaikeampaa.  Milloin muka on mukavaa? Eilen ei ainakaan ollut. Maailmamme on niin Jumalaton. Tai no, minun maailmani ainakin on. 
Mun hiuksissa on tällä hetkellä neljää eri hiusväriä. Turkoosia, vihreää, violettia ja mustaa. Kaksi viimeistä tosin on vaan spray- värejä, koska inspiroiduin Exit tought the gift shopista. Tein niillä aluksi tämän alla näkyvän kauniin taideteoksen, ja totesin vaan ettei minusta koskaan tule katutaiteen ykkösnimeä. Mutta kyllä mä osaan hiukseni värjätä.
En oikeesti osaa olla enää ilman jotain Tv-sarjaa jota seuraan. Olen parin kuukauden sisällä katsonut  Mighty Booshin, IT- crowdin, Black Booksin ja kaikki tähän mennessä ilmestyneet Community jaksot. Mitä nyt? Lisää jotain komediaa kiitos, koska en jaksa mitään liian dramaattista. Niin, Ja kaikki joilla on telkkarit, katsokaa Doctor Who!!! Se alkaa maanantaina yleltä ja se on ihan paras!!!
Haluaisin ulkomaille. Johonkin tosi inspiroivaan paikkaan.  Mutta mulla ei oikeasti oo kyllä varaa mihinkään. Ruisrockin liput on seuraava investointi, heti kun on ees vähän ylimääräistä. Pulp pulp. Lisäksi voisin haluta sen Noel Fieldingin taidekirjan.
Eniten kaikista haluisin kyllä kesätöitä, opintolainan tai lottovoiton. Vois tehdä jotain kahden ensimmäisen eteen.

(Tän kirjoitin viime sunnuntaina koneellani jossa ei ole nettiä, ja vasta nyt sain aikaiseksi julkaista tämän.)

Tuhatfisu

Tulin koululle tekemään taulupohjia, ja nyt täällä on rimat loppu, ja uusia tulee vasta joskus ensi viikolla. Turhautumisen määrä on vakio. Pitäisi kirjoittaa yksi ruotsin Jag som konstär -juttu. Ja mähän en siis osaa ruotsia yhtään. Ja meillä on kyseisestä viellä suullinen ja kirjallinen tentti, ja mulla ei oo ikinä tenttejä MISTÄÄN. Mikä vittu ees on ''tentti''??! Joku koe vai? Min hjärna vara full ligonsylt.
 Muutenkin nää kaikki ''minä taiteilijana'' -tyyppiset mielikuvituksettomat paskajutut on kyllä tän koulun kirous.
Liityin pottermoreen, ja pelasin jo ekan kirjan läpi. Ei kovin kummoinen pleissi, mutta vanhana potterfanina oli pakko käydä tarkastamassa että mitämitä. Entisenä Tim Burton-fanina kävin eilen myös katsastamassa sen Dark Shadowsin trailerin. FDHGUJFTGHGHBH!!!!!! Miksi-pitää-tehdä-sama-elokuva-50-kertaa?!? Burtonin filmit näyttää ja kuulostaa aina samalta kiitos goottiuden ja samojen näytteliöiden..! Tosin, hävettää myöntää että menen varmaan silti katsomaan sen ensi-iltaan. Lähinnä koska goottius ja Depp ja Carter ja Vampyyrit. Ja sitten itken verta leffan jälkeen. Tai no. Ei sitä tiiä, voi se olla hyväkin. HAAHAA. VARMASTI.
Oon edelleen katkera Pete Dohertylle keikan peruuntumisesta. Niin katkera että kuuntelen pelkästään Libertinesiä. Libertinesejä... vai miten toin nyt ikinä kuuluukaan taivuttaa. Mä taidan aina puhua bändeistä monikossa,vaikka Bändejähän on vaan yksi, jäseniä taas monta. Kuten levyjä ja biisejäkin. Hämmennys. Anyways, rakastan:

Emmi tulee vapuksi kankaanpäähän, mikä on parasta ikinä!! Ajattelin myös pitää bileet silloin, mutta ärsyttä kun kaikelle pitää tehdä fb ryhmä, ja kutsuja ei oteta vakavasti jos ei ole mitään ryhmää.
Ihan tyhmää.

randomit videot. osa 1

(..ei lisättävää.)

Drugs and Grapes

...Voisin lahjoittaa täytetyn papukaijan ja rintamerkkikoneen sille, joka tunnistaa sarjan josta otsikko on lainaus. No joo.. mutta kuten jo edellisestä blogista huomasitte, suurin osa otsikoista on lainauksia jostain. Esim biisien sanoituksista. Tai leffoista, Tai sarjoista. Ja yleensä ne eivät liity mitenkään itse kirjoitukseen.
Olen äärimmäisen vittuuntunut siihen, että kadotan tyyliin kaiken ja koko ajan. Kadotin mun maailman parhaat aurinkolasit (tai no yhdet niistä) ja en löydä mun mp3 lataus johtoa mistään. Ärsyttävää. Menen pitkästä aikaa Helsinkiin ensi viikonloppuna. Ei oikeasti kiinnostais, mutta kun Doherty. Ja täällä ois sitä paitsi joku ''Electro night'' silloin..! Ja täällä on ollut ihan sikakivaa viimeiset pari viikkoa! Harmittaa lähteä pois. Ja mulla on n. tuhat asiaa tekemättä. Mm Suursiivous ja pari koulujuttua. Mutta Doherty. Jee!

Oon ollu jotenkin niin pitkään kirjoittamatta kunnolla että ei luonnistu nyt yhtään. Enkä jaksa kirjoittaa enempää. Sori. 

All my friends are sharp as razors.

Tän hetken kuunnelluimmat biisit ja katsotuimmat videot. Noel Fielding on upea.

Niin... Koko maailma (ylentelyä?!) tietysti odottaa multa niitä ihania(ironiaa?!) video- ja kuvapostauksia..?!

Ja JCC on aina Cool!!!! (pitää jotenkin katsoa tää dokkari)

...Yeeeeessss!?

Uusin ja noloin rakkauteni, The Cartoons....Wtf?!

Oi Mutsi Mutsi

Aloitin uuden blogin.. Edelliselle kävi hassusti kun se päätyi väärien ihmisten luettavaksi, ja muutenkin se aiheutti enemmän paheennusta ja päänvaivaa kuin mikään koskaan ennen kirjoittamani asia. Mutta nyt olen vahingosta viisatunut, ja olen linkkaamatta tätä mihinkään, missä on oma kuvani tai nimeni. (Kavereille esittäisin toivomuksen että ETTE laittaisi tätä blogia julkiseen stalkkaukseen Bloggereihinne. Kiitos.) Ja Jos te muut kuitenkin löydätte tämän niin onnittelen hyvin sujuneesta stalkkeroinnista.

Lisäksi suosittelen hankkimaan elämän.