Minäpä päätin nostattaa spurguuttani vielä vähän lisää aloittamalla tupakan käärimisen käsin. Ei kovinkaan helppoa hommaa, mutta uskon että röpelöiset neliöt muuttuvat kauniiksi ja pyöreiksi savukkeiksi kunha harjoittelen hieman. Olen kärsinyt pahempaakin, ja oppinut vaikeampaakin. No big deal.
Huomenna lähden Helsinkiin. Ihan kivaa varmaan. Voisin mennä esim. käymään siellä haudalla. Eihän sitä lähemmäs, tai sitä kauemmas Sirusta voi enää päästä. Ristiriitaisia paikkoja nuo hautausmaat.
Voisin myös mennä kallioon. Välillä kun tulee hirveä ikävä sitä paikkaa. Tai silloin siis kun ei ole siellä. Oksentelevia mummoja ja kaikkea, woah!! Voin mennä sinne niiden kanssa spurguilemaan, ja käärimään sätkiä. Juomaan halpaa kaljaa. Hieno elämä.
Miksi olen ollut niin vittuuntunut viimepäivinä? Vaikee sanoo.
Marraskuussa päivät tuntuvat aina siltä ettei heräisi ollenkaan.
Mutta myös siltä kun ei olisi nukkunut aikoihin.
Tissit.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti