Ovi

Olen perseillyt sängyssä koko päivän. Ai että! Sänky on ihana asia sen jälkeen kun on kolme kuukautta nukkunut muiden ihmisten sohvilla ja lattioilla, tai sitten ollut nukkumatta ollenkaan. Mutta nyt olen palannut maailmaani punaisen oven takana, jossa hyllyssä odottaa juuri oikeat kirjat ja parhaimmat ja pahimmat levyt. Kirjoituskone pöydällä taas odottaa kuin lähtölaskennassa betoniin valettu pitkänmatkanjuoksija, lähtövalmiuteensa jämähtäneenä. Tästä on jännitys kaukana.

 Ilmaisesta spotifystä loppui juuri aika, koska olen ilmeisesti kuunnellut liika Babyshamblesia. Onneksi seaquel to prequelin pitäisi joka tapauksessa kulkeutua käsiini maanantaina jos posti on armollinen.

Vuosikin kului, ja vaikka se ei ollut helppo, niin se on nyt ohi. Ja vaikka mikään ei olekkaan ohi, Niin typerät virret kappelissa on nyt laulettu, ja sinä olet saanut kivesi. Kävin siellä ja toin sinulle sen ruusun jota en koskaan tuonut kun vielä hengitimme samaa ilmaa.

Olen varma että yläkerrassa ammuskellaan. Mitä helvettiä?

Miksi syksyllä on pakko sanoa ''Hei hei tärkeä ihminen, nähdään taas.'' Todella omituinen teema siitä nimittäin on tullut. Hyvästeistä.

Mutta yritän nyt saada itseni luottavaisille mielille se suhteen että P tulee vielä takaisin, vaikka löytäisikin itselleen hyvätuloisen Salarymanin Mangamaasta.

(tanssin tätä yhden opettajani kanssa pari päivää sitten.) 

(tätä on tullut kuunneltua paljon viimeaikoina. haluaisin kovin mennä babyshamblesien keikalle, mutta näillä tuloilla ja menoilla ei pitkälle pötkitä. tylsää.)